Kambodza on mielenkiintoisin maa jossa olen käynyt ja sanon tämän vaikka olen ollut maassa vasta kolme tuntia. Kokemusta on vasta maan pääkaupungista Phnom Penhistä, joka eroaa paljon esimerkiksi Bangkokista. Julkista liikennettä 2 miljoonan ihmisen kaupungissa ei ole. Kun ihmiset yhtä aikaa lähtevät töistä ja kouluista pyörillä, skoottereilla ja autoilla liikenteeseen, jossa ei ole sääntöjä eikä liikennevaloja, kaaos on taattu.
Meillä meni 15 km matkaan lentokentältä keskustaan tunteroinen ja täytyy sanoa että sellaista ihmismäärää ja kaaosta en ole nähnyt missään ennen.
Kontrasteja ja vaikeita asioita on paljon ja niihin pitää tottua ja oppia suhtautumaan jollain järkevällä tavalla ettei psyyke räjähdä. Pienen alueen sisältä löytyy hienoja ravintoloita, kauppoja ja asfaltoituja teitä ja kulman takana on paikallisten markkinat, köyhyyttä ja sotkua. Hienon ravintolan lasi-ikkunan takana 4-vuotiaat lapset yrittävät myydä käsikoruja. Äiti ja kolme pientä lasta nukkuvat kadulla sanomalehtien päällä. Hiljaiseksi ja nöyräksi tekee.


Ranskalaisten lahja Kambodzalle





 Meidän ihana pieni huone Velkommen guesthousessa. 10. Kerros ja 96 rappusta käyvät liikunnasta. Kahdelta yöltä meiltä molemmilta yhteensä 36 $. Suosittelen!


Tiet ovat paikoin todella huonossa kunnossa ja ilma on sakea katupölystä ja pakokaasuista. Yleisin tapa liikkua paikasta toiseen on tuk tuk eikä takseja juuri näy liikenteessä. Jos haluaa matkustaa taksilla kyyti pitää soittaa ja sopia etukäteen. Lentokentältä kaupunkiin ei pääse kuin taksilla ja meillä oli tuuria, koska saimme todella mukavan englantia puhuvan taksikuskin. Pölyisten teiden takia tuk tukin sijaan sovimme että hän vie meidät huomenna tutustumaan Kambodzan hirvittävään historiaan Tuol Sleng museoon.




Jos aikaa olisi tarpeeksi, kävisin Pol potin haudalla ja sylkisin. 
En ala sen enempää kertomaan Kambodzan historiasta, koska netistä löytyy kaikki tarpeellinen tieto. Kävimme ensin Tuol Sleng S-21 vankilassa, joka toimi ennen kouluna. 1975-1979 koulu muutettiin kidutusvankilaksi kun Pol Pot joukkoineen tuhosi ison osan koko Kambodzan väestöstä. Oppaamme oli myös menettänyt perheensä ja tapasimme myös yhden seitsemästä selviytyneestä. Oli vaikea kuunnella ja ymmärtää mitä täällä on tapahtunut. Kansalta on otettu pois raha, aika, omaisuus, kulttuuri ja kaikki vanha ja tilalle on tullut pakkotyö ja orjuus. Ja karmivaa kuunneltavaa oli myös se millaisia kidutuskeinoja vankilassa käytettiin. Alla olevassa kuvassa näkyy pieni vankikoppi ketjuineen. Maassa näkyy vielä vertakin. Lopulta vangit vietiin Killing fieldseille teloitukseen. Päivä ei ollut kovin riemukas, mutta todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.





Vietimme Phnom Penhissä kaksi yötä ja suuntasimme bussilla kohti etelässä sijaitsevaa Keppiä. Bussi hajosi tietenkin keskellä maaseutua. Kulkuvälineen hajottua toivoimme vain ettei odottelussa mene koko päivää, koska vettä oli vähän eikä ruokapaikkoja näyttänyt olevan lähettyvillä. Kuski ei tietenkään puhunut englantia ja tiedotus sujui kuin VR:llä. Puolentunnin odottelun jälkeen joku sai järkättyä parille kymmenelle minibussikuljetuksen lisämaksua vastaan ja pääsimme jatkamaan matkaa. Asfalttiteitä on vain kaupungeissa ja näin ollen lähes koko matkan tie muistutti suomalaista mökkipolkua. Välillä tie oli niin pölyinen että kuski hädin tuskin näki eteensä. Meinasimme ajaa n. 3 vuotiaan lapsen päälle, joka juoksi vilkkaalla tiellä. Matka oli hirvein mitä olemme kokeneet. 12 h lentokoneessakin oli mukavampi kokemus. Käsittämätöntä miten 150 km matkaan voi mennä 8 h. Matkasta traumatisoituneina ostimme lentoliput jo etukäteen Siem Rieppiin vaihtoehtona 9h bussimatkalle.



Kolme päivää viidakon keskellä puumajassa tekee ihmeitä. Jasmin Valley ecoresort sijaitsee n.4km päässä Kepin rannalta ja tie ylös vuoristoon on todella huono, mutta perillä odottaa paratiisi. Näyttää kuin metsää ei olisi hakattu olenkaan rakennusten takia. Pienet polut kiemurtelevat sinne tänne ja rakennukset sulautuvat luontoon. Polkujen päistä löytyy kaikkea mielenkiintoista kuten polku ylös metsään aukiolle, jossa voi nähdä apinoita riippumatossa makoillessa. Yksi polku johdattaa ylös skeittirampille. Kyllä, täällä on iso monttu jossa paikalliset ja ilmeisesti omistaja skeittaavat aikansa kuluksi. Kieltämättä aika surrealistinen näky keskellä viidakkoa. Uima-altaita täällä ei ole, mutta kaksi allasta joihin sadevesi kerääntyy. Yhdessä altaassa on niitä hauskoja pikkukaloja jotka näykkivät jalkapohjista kaiken kuolleen ihon. Aamupala on myös erittäin runsas ja paras mitä olemme matkalla saaneet. Parasta täällä on monet oleskeluun tarkoitetut alueet joissa voi viettää vaikka koko päivän. Ja tietysti oman puumajan terassi puiden latvojen yllä.
 
Yhtenä päivänä menimme alas Kepin kylään rapumarkkinoille herkuttelemaan ja rannalle uimaan. Kep on erittäin pieni paikka jossa on lyhyt ranta ja muutama ruokapaikka rapumarkkoinoiden lisäksi. Turisteja ei juurikaan näy ja tunnelma on erittäin rento. Täällä olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa ja luulemme, että tulemme joskus takaisin.

Rappuset alas meidän puumajasta





Meidän puumaja






Kepin ranta