Kambodza on mielenkiintoisin maa jossa olen käynyt ja sanon tämän vaikka
olen ollut maassa vasta kolme tuntia. Kokemusta on vasta maan
pääkaupungista Phnom Penhistä, joka eroaa paljon esimerkiksi Bangkokista.
Julkista liikennettä 2 miljoonan ihmisen kaupungissa ei ole. Kun
ihmiset yhtä aikaa lähtevät töistä ja kouluista pyörillä, skoottereilla
ja autoilla liikenteeseen, jossa ei ole sääntöjä eikä liikennevaloja,
kaaos on taattu.
Meillä meni 15 km matkaan lentokentältä keskustaan tunteroinen ja täytyy sanoa että sellaista ihmismäärää ja kaaosta en ole nähnyt missään ennen.
Meillä meni 15 km matkaan lentokentältä keskustaan tunteroinen ja täytyy sanoa että sellaista ihmismäärää ja kaaosta en ole nähnyt missään ennen.
Kontrasteja ja vaikeita asioita on paljon ja niihin pitää tottua ja
oppia suhtautumaan jollain järkevällä tavalla ettei psyyke räjähdä.
Pienen alueen sisältä löytyy hienoja ravintoloita, kauppoja ja
asfaltoituja teitä ja kulman takana on paikallisten markkinat, köyhyyttä
ja sotkua. Hienon ravintolan lasi-ikkunan takana 4-vuotiaat lapset
yrittävät myydä käsikoruja. Äiti ja kolme pientä lasta nukkuvat kadulla
sanomalehtien päällä. Hiljaiseksi ja nöyräksi tekee.
Ranskalaisten lahja Kambodzalle
Meidän ihana pieni huone Velkommen guesthousessa. 10. Kerros ja 96
rappusta käyvät liikunnasta. Kahdelta yöltä meiltä molemmilta yhteensä
36 $. Suosittelen!
Tiet ovat paikoin todella huonossa kunnossa ja ilma on sakea katupölystä
ja pakokaasuista. Yleisin tapa liikkua paikasta toiseen on tuk tuk eikä
takseja juuri näy liikenteessä. Jos haluaa matkustaa taksilla kyyti
pitää soittaa ja sopia etukäteen. Lentokentältä kaupunkiin ei pääse kuin
taksilla ja meillä oli tuuria, koska saimme todella mukavan englantia
puhuvan taksikuskin. Pölyisten teiden takia tuk tukin sijaan sovimme
että hän vie meidät huomenna tutustumaan Kambodzan hirvittävään
historiaan Tuol Sleng museoon.
Jos aikaa olisi tarpeeksi, kävisin Pol potin haudalla ja sylkisin.
En ala sen enempää kertomaan Kambodzan historiasta, koska netistä
löytyy kaikki tarpeellinen tieto. Kävimme ensin Tuol Sleng S-21
vankilassa, joka toimi ennen kouluna. 1975-1979 koulu muutettiin
kidutusvankilaksi kun Pol Pot joukkoineen tuhosi ison osan koko
Kambodzan väestöstä. Oppaamme oli myös menettänyt perheensä ja tapasimme
myös yhden seitsemästä selviytyneestä. Oli vaikea kuunnella ja ymmärtää
mitä täällä on tapahtunut. Kansalta on otettu pois raha, aika,
omaisuus, kulttuuri ja kaikki vanha ja tilalle on tullut pakkotyö ja
orjuus. Ja karmivaa kuunneltavaa oli myös se millaisia kidutuskeinoja
vankilassa käytettiin. Alla olevassa kuvassa näkyy pieni vankikoppi ketjuineen. Maassa näkyy
vielä vertakin. Lopulta vangit vietiin Killing fieldseille
teloitukseen. Päivä ei ollut kovin riemukas, mutta todella
mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.
Vietimme Phnom Penhissä kaksi yötä ja suuntasimme bussilla kohti etelässä sijaitsevaa Keppiä. Bussi hajosi tietenkin keskellä maaseutua. Kulkuvälineen hajottua toivoimme vain ettei odottelussa mene
koko päivää, koska vettä oli vähän eikä ruokapaikkoja näyttänyt olevan
lähettyvillä. Kuski ei tietenkään puhunut englantia ja tiedotus sujui
kuin VR:llä. Puolentunnin odottelun jälkeen joku sai järkättyä parille
kymmenelle minibussikuljetuksen lisämaksua vastaan ja pääsimme jatkamaan
matkaa. Asfalttiteitä on vain kaupungeissa ja näin ollen lähes koko
matkan tie muistutti suomalaista mökkipolkua. Välillä tie oli niin
pölyinen että kuski hädin tuskin näki eteensä. Meinasimme ajaa n. 3
vuotiaan lapsen päälle, joka juoksi vilkkaalla tiellä. Matka oli hirvein
mitä olemme kokeneet. 12 h lentokoneessakin oli mukavampi kokemus.
Käsittämätöntä miten 150 km matkaan voi mennä 8 h. Matkasta
traumatisoituneina ostimme lentoliput jo etukäteen Siem Rieppiin vaihtoehtona 9h
bussimatkalle.
Kolme päivää viidakon keskellä puumajassa tekee ihmeitä. Jasmin
Valley ecoresort sijaitsee n.4km päässä Kepin rannalta ja tie ylös vuoristoon
on todella huono, mutta perillä odottaa paratiisi. Näyttää kuin metsää
ei olisi hakattu olenkaan rakennusten takia. Pienet polut kiemurtelevat
sinne tänne ja rakennukset sulautuvat luontoon. Polkujen päistä löytyy
kaikkea mielenkiintoista kuten polku ylös metsään aukiolle, jossa voi
nähdä apinoita riippumatossa makoillessa. Yksi polku johdattaa ylös
skeittirampille. Kyllä, täällä on iso monttu jossa paikalliset ja
ilmeisesti omistaja skeittaavat aikansa kuluksi. Kieltämättä aika
surrealistinen näky keskellä viidakkoa. Uima-altaita täällä ei ole,
mutta kaksi allasta joihin sadevesi kerääntyy. Yhdessä altaassa on niitä
hauskoja pikkukaloja jotka näykkivät jalkapohjista kaiken kuolleen
ihon. Aamupala on myös erittäin runsas ja paras mitä olemme matkalla
saaneet. Parasta täällä on monet oleskeluun tarkoitetut alueet joissa
voi viettää vaikka koko päivän. Ja tietysti oman puumajan terassi puiden
latvojen yllä.
Yhtenä päivänä menimme alas Kepin kylään rapumarkkinoille
herkuttelemaan ja rannalle uimaan. Kep on erittäin pieni paikka jossa on
lyhyt ranta ja muutama ruokapaikka rapumarkkoinoiden lisäksi. Turisteja
ei juurikaan näy ja tunnelma on erittäin rento. Täällä olisi voinut
viettää pidemmänkin aikaa ja luulemme, että tulemme joskus takaisin.
Rappuset alas meidän puumajasta
Meidän puumaja
Kepin ranta
Ei kommentteja
Lähetä kommentti