Hätätila! Sinulla on kolme tuntia aikaa kerätä arvokkain omaisuutesi ja sen jälkeen kuljetamme perheesi turvaan. Ei huolta, pääset muutaman päivän päästä takaisin kotiin.
Kukaan ei koskaan palannut.
Kokkolan, Mikkelin tai Porvoon kokoinen 50 000 ihmisen kaupunki tyhjennettiin Chernobylin ydinvoimalan tuhouduttua 26.4.1986.
Uimahalli, jalkopalloareena, huvipuisto, supermarket, päiväkoti ja kerrostalot kylpevät autioina heinäkuun auringossa. Luonto on vallannut kaupungin. Asfaltin halkeamista kasvaa puita ja pensaita. Siellä täällä keltainen varoituskolmio varoittaa korkeista säteilymääristä. On pysyttävä polulla ja varottava lahonneita lattialautoja päiväkodin ja kylätalon sisällä. Talojen sisällä tuoksuu vanhalta kellarilta ja valoa on välillä niukasti. Selkäpiitä karmii. Olemme paikalla pienellä porukalla ja kaupunki tuntuu todellakin autiolta.
Taloista on varastettu melkein kaikki irtaimisto ja päiväkodin rautasängyt näyttävät kolkoilta ilman patjoja. Jonkun lempinukke on unohtunut ikkunalaudalle, jossa se odottaa omistajaansa. Voin melkein kuulla lasten naurua ja askeleita natisevilla lautalattioilla.
Surullinen ja autio entinen kylän päätie näyttää nyt vain leveältä metsäpolulta. Sen molemmin puolin on kuitenkin lahonneita omakotitaloja, päiväkoti ja kylätalo, jossa muinoin kokoonnuttiin ja pidettiin juhlia ja tapahtumia.
Ydinvoimalan kupeessa jäähdytysaltaassa uiskentelee kolmimetrisiä monneja, jotka kasvavat suuremmiksi kuin muualla, koska kalastusta ei harjoiteta täällä päin.
Reaktorin ja sen sisällyksen ympärille on rakennettu teräksestä ja betonista Eiffel-torniakin painavampi sargofagi eristämään suurimmat säteilylähteet. Seisomme reaktorin vieressä hämmentyneinä. Onko tässä turvallista olla? Opas rauhoittelee meitä.
Alueella on monta reaktoria, mutta mikään niistä ei ole enää toiminassa. Räjähtäneen voimalan pihalla käy kuitenkin kuhina, sillä rakennustyöt jatkuvat edelleen. Myös sargofagin suojissa työskentelee urheita miehiä palaten aina lyhyen työajan jälkeen pitkäksi toviksi kotiin välttääkseen vaarallisen annostuksen säteilyä.
Alueella on monta reaktoria, mutta mikään niistä ei ole enää toiminassa. Räjähtäneen voimalan pihalla käy kuitenkin kuhina, sillä rakennustyöt jatkuvat edelleen. Myös sargofagin suojissa työskentelee urheita miehiä palaten aina lyhyen työajan jälkeen pitkäksi toviksi kotiin välttääkseen vaarallisen annostuksen säteilyä.
Olikohan alueella sittenkin vaarallisia määriä säteilyä, sillä alla olevan kuvan yläreuna vioittui. Hmm.
Vierailu Chernobylissä muistuttaa taas siitä kuinka ihmiset voivat saada aikaan massiivista tuhoa toisilleen ja ympäristölle, tahattomasti tai tahallaan. Auschwitz ja Kambodzan Tuol Sleng -vankila toivat aikoinaan samoja ajatuksia mieleen. Näiden asioiden äärellä tuntee itsensä pieneksi.
Katukoira näykkii pohjettani samalla, kun kävelemme kohti Venäläistä Tikkaa eli vanhaa Neuvostoliiton aikaista tutkajärjestelmää. Opas kysyy haluammeko kiivetä tämän metallikasan päälle yli 100 metrin korkeuteen. Aikaa kiipeilyyn olisi hyvä varata n. 45 minuuttia. Jännä kyllä jäämme mieluummin turvallisesti maan pinnalle. Puolen kilometrin levyinen tutkajärjestelmä näyttää vaikuttavalta myös maasta katsottuna.
Kun olemme kertoneet retkestämme Chernobyliin meiltä on yleensä aina ensimmäisenä kysytty onko alueelle turvallista matkustaa. Vertailun vuoksi, useimmissa ydinvoimaloissa ympäri maailmaa on
turvarajat niiden henkilökuntaa koskien, joka on 50-100 mikrosieverttiä
per päivä. Yhden päivän tutustumismatkan aikana vierailija saa gammasäteilyä vähemmän kuin 2-3 mikrosieverttiä. Hyvin todennäköisesti saat enemmän säteilyä lentosi aikana Kiovaan.
Chernobylin alueelle retkiä järjestää esimerkiksi Chernobylwel.come
Jokaisella vierailijalla tulee olla voimassa oleva passi mukanaan koko ajan. Passia kysytään retken alussa ja tarkistusasemilla. Muista ettei mihinkään saa koskea eikä maahan laittaa esimerkiksi kameralaukkua. Ydinvoimalan lähettyvillä on lisäksi tarkat säännöt mitä saa kuvata. Alueella liikkuessa tulee pukeutua pitkiin housuihin ja pitkähihaiseen paitaan ja jaloissa pitää olla suljetut kengät eli ei sandaalit. Chernobylwel.come suosittelee vanhojen vaatteiden käyttämistä, jotka
voidaan helposti pestä tai jopa heittää menemään, jos et pääse lopputarkastuksesta läpi. Tarkastuksessa asetutaan seisomaan laitteeseen, joka mittaa säteilyn määrän. On kuitenkin epätodennäköistä, että punainen valo syttyy palamaan ja joudut jättämään kenkäsi ja vaatteesi henkilökunnalle.
Kotiinviemisiksi saimme T-paidat hauskalla tekstillä: "Enjoy Chernobyl, Die Later".
Kotiinviemisiksi saimme T-paidat hauskalla tekstillä: "Enjoy Chernobyl, Die Later".
Sattuipa sopivasti! Me ollaan miehen kanssa menossa kahden viikon päästä Kiovaan ja käydään samalla myös päiväretki Tsernobylissä. On kyllä todella mielenkiintoista mennä, vaikka arvaan käynnin olevan mieltä myllertävä. Mä olen myös käynyt Kambodzan Tuol Slengissä ja kuoleman kentillä, olihan ne ihan hirveitä paikkoja. Mutta tarpeellisia nähdä.
VastaaPoistaPitääkin lukea myös muut Ukrainan juttusi! Harmi, kun ei tällä kerralla ehditä muuta kuin nämä kaksi paikkaa, koska lapset odottavat meitä kotona. Ehkä joskus sitten laajemmin...
Harmi kun teillä on aikaa vain Kiovalle. Odessa on myös käymisen arvoinen. Ensi viikolla olisi tarkoitus kirjoitella Kiovasta juttu, joten toivottavasti saat siitä vinkkejä teidän reissuun :)
PoistaIhanaa, jään odottelemaan Kiovan juttuasi! Ja Odessa vaikutti tosiaan sellaiselta, joka pitäisi joskus myös nähdä. Ukraina kiinnostaa, todellakin!
PoistaHuh, tässä on aihe, joka on kiehtonut minua aina. En tiedä uskaltaudunko koskaan itse paikan päälle, sillä kieltämättä säteily mietityttää. Siksikin luen mielelläni muiden juttuja alueelta. Tätä postausta oli erityisen kiva lukea, tai kiva lienee väärä sana kun kylmät väreet menivät pitkin koko kehoa. Hienosti tehty postaus!
VastaaPoistaKiitos tosi kivasta kommentista <3 Rohkeasti vain oman mukavuusalueen ulkopuolelle tutustumaan erikoisiinkin paikkoihin. Säteilyä on turha pelätä :)
PoistaKiva lukea tästä retkestänne, koska itsellä on ajatuksena myös joskus päästä paikanpäälle. Vaikka paikka onkin kyllä ei mikään tavanomainen matkakohde mutta niin veret seisauttava historian kohde. Nyt sain sinulta vinkin matkantarjoajasta ja muutaman käytännön vinkinkin. Kiitos siitä!
VastaaPoistaMielelläni annan muitakin vinkkejä, jos tulee kysymyksiä mieleen. Voit arvata, että saimme osaksemme ihmettelyä, koska olimme valinneet Ukrainan ja Chernobylin häämatkakohteeksi :)
PoistaKiitos! No ihan varmsti saitte!
PoistaMielenkiintoinen kohde! Paljonko päiväretki kustantaa? Tuolla varmasti tulee mieleen kuinka paljon kärsimystä onnettomuus on aiheuttanut alueella..
VastaaPoistaMeidän reissu maksoi 119 euroa henkeä kohden. Lähtö oli aamulla kahdeksalta ja pikkubussissa meitä oli n. 10 ihmistä. Hintaan sisältyi oppaan lisäksi hieman oheismateriaalia ja runsas lounas Chernobylin kaupungissa. Itse asun myös 50 000 ihmisen kaupungissa ja kieltämättä ajattelin kuinka kauheaa olisi, jos Kokkola pitäisi evakuoida ja se jäisi tyhjilleen.
PoistaTuolla oon halunnut käydä jo pitkän aikaa! Kavereiden kanssa suunniteltiin paikkoja, joissa haluttaisi käydä, ja vaihtoehdoiksi muodostui Auschwitz tai Tsernobyl. No, päätettiin sitten matkata Krakovaan ja Auschwitziin mutta Tsernobyl on ehdottomasti käytävien paikkojen listalla, toivottavasti jo pian! Autiot paikat on niin mielenkiintoisia ja kertoo aina omaa tarinaansa.
VastaaPoistaVoin sanoa, että Auschwitz vetää kyllä vierailijansa niin hiljaiseksi, että mikään muu kohde maailmassa ei ehkä yllä samaan. Kerro sitten mitä pidit Krakovasta. Se on mun yks suosikki kaupunki. Blogissa muuten juttua sieltäkin.
PoistaKiitos kiinnostavasta jutusta ja kuvista! Tuolla pitäisi kyllä ehdottomasti käydä joskus. Onhan se merkittävä muistomerkki ihmiskunnan "saavutuksista".
VastaaPoistaIhmiskunnalla on paljon hienoja "saavutuksia" joita on aina mielenkiintoista käydä katsomassa :)
PoistaOnhan tuo Tshernobyl ja oikeastaan Pripyat sellainen todella hiljaiseksi vetävä paikka. Aika nopeasti pikkubussin hauskat tarinat vaihtuivat hiljaisuuteen, kun alueelle aikoinamme menimme. Aika samoissa paikoissa on teidänkin retki siellä käynyt niin kuin meidänkin. Aikoinaan pääsi myös kerrostalojen katolle, mutta niihin kaiketi pääsee enää harvemmin, jos ollenkaan sortumisvaaran takia. Kaiken kaikkiaan järkyttävä tapahtuma: http://kohteenamaailma.fi/extreme/tshernobyl-pripyat/
VastaaPoistaSe jäi tavallaan vähän harmittaamaankin, ettei kerrostaloihin ja esimerkiksi uimahalliin enää päässyt sisälle. Niissä olisi ollut hieno kierrellä. Aluetta näkisi myös hieman paremmin sellaiseen vuodenaikaan, kun puissa ei ole lehtiä. Kiitos linkistä. Hyvin kirjoitettu teksti, joka on täynnä myös käytännön tietoa.
PoistaMe muuten käytiin talon katolla ja myös uimahallissa. Taitaa kovin riippua myös ajankohdasta. Opas kertoi meille, että nyt oli hyvä päivä olla tourilla, sillä oli hiljainen päivä. Kesällä oli kuulemma ollut välillä todella vaikeaa, kun joka paikassa paljon turisteja. Me oltiin myös Chernobylwel.comen matkassa, tykättiin.
PoistaTsernobyl on kiinnostanut kohteena jo pitkään. Juttusi oli tosi mielenkiintoinen. Osasta noista kuvista kyllä nousi jo karvat pystyyn. Ps. Onpa sulla hauska blogin nimi :)
VastaaPoistaKiitos kommentista ja hienoa, että kuvillakin voi saada niskavillat paraatiasentoon. PS. Ei liene epäselvää mitä sarjaa on tullut lapsena seurattua :)
VastaaPoistaUkrainassa on tullut käytyä useita kertoja, mutta Kiova ja Tsernobyl on jääneet toistaiseksi välistä. Tää on ehdottomasti must see -paikka korkeasta hinnasta huolimatta!
VastaaPoistaTäytyypäs käydä kurkkaamassa sun blogia, josko sieltä löytyisi Ukraina juttuja. On aina mukava lukea muiden kokemuksia samasta maasta.
PoistaKävin Ukrainassa toukokuussa ja meillä olisi ollut mahdollisuus käydä tuolla. En kuitenkaan halunnut koska olin nähnyt noita lohduttomia kuvia. On tuo kyllä niin turhaa maapallon tuhoamista.
VastaaPoistaEhkä aika tekee tuollaisista paikoista lähestyttävämpiä. Jos kaupunki olisi ollut tyhjillään vain pari vuotta, niin en ois halunnut mennä sinne. Se olisi tuntunut jotenkin väärältä. Jokin näissä hylätyissä ja autioituneissa kohteissa kuitenkin vetää puoleensa, vaikka kohteen historia on monesti surullinen.
PoistaEn ole itse paikan päällä käynyt, mutta jotenkin nämä Chernobylin tarinat ja kuvat jaksavat aina pysäyttää. Saatan hyvin kuvitella että mielessä on käynyt aikamoinen myllerrys tuolla kävellessä.
VastaaPoistaKyllä sitä pyöri paljon ajatuksia päässä. Mietin paljon niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet hylkäämään kotinsa. Miltä heistä on tuntunut palata ja nähdä tyhjiksi ryöstetyt kotinsa. Luonto näyttäytyy myös todella voimakkaana, kun se valtaa tilan itselleen takaisin. Tuossa vain muutamia ajatuksia.
Poista