Söin itseni onnelliseksi Tallinnassa

Muistan Tallinnan 90-luvun alusta, kun Neuvostoliitto oli juuri hajonnut. Istuimme Helsingin mummin kanssa nuhjuisen taksin takapenkillä ja ajoimme halki harmaan kauhtuneen kaupungin. Ruostuneet ratikat rämistelivät kiskoja pitkin ja kauppahallissa tuoksui leivonnaiset ja tuore kala. Markkinoilta ostin kotiinviemisiksi Nalle Puh-kylpypyyhkeen.

Kymmenisen vuotta sitten juhlimme mummin syntymäpäiviä Tallinnan risteilyn merkeissä ja pääsin taas kävelemään vanhankaupungin mukulakivikatuja muutamaksi tunniksi ja syömään lämpimiä kanelikuorutteisia manteleita, joita keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneet myyjät kauppasivat kojuissaan.

Kun kolmannella kerralla astelin Kartanlukijani kanssa satamasta kohti vanhaa kaupunkia, tiesin että matkasta tulisi erilainen, kuin kahdesta ensimmäisestä pikavisiitistäni Tallinnassa. Parin tunnin sijasta meillä olisi aikaa melkein neljä päivää ja tällä kertaa halusin syödä muutakin, kuin kanelikuorutteisia manteleita.

Juur

Viinin sijaan valitsimme juomiksi tuorepuristettua porkkanamehua ja se sopikin loistavasti maanläheiseen miljööseen ja menuun. Juur sijaitsee noin 5 kilometrin päässä vanhasta kaupungista upeassa tiilirakennuksessa. Aulan täyttää vieno savun tuoksu, jotta ruokailija pääsee jo hyvissä ajoin tunnelmaan.

Leipä tarjoillaan kiven päällä ja paahdettu artisokka on tuikattu kepin nokkaan. Pääruoat ovat maukkaita ja esillepano hivelee silmiä. Kartanlukijani jälkiruoka tarjoillaan teadraalisesti kaatamalla nestettä lautaselle, jonka seurauksena katselemme kuinka savu pulpahtelee lautaselta kohti puista pöydän pintaa. Omasta jälkiruoastani kuuluu poksuntaa ja pauketta, niin kuin lapsena syödyistä karkeista.





Kaikki ovat kuulleet siitä. Kaikki kehuvat sitä. Kaikki haluavat sinne.

Vegan Restoran Veehen ei todellakaan ole asiaa ilman pöytävarausta ja niinpä meillä oli varaus, kahdelle päivälle, jotta pääsisimme testaamaan mahdollisimman monia annoksia. Alkupalalautanen oli kehunsa ansainnut ja burgeri katosi nopeasti mieheni lautaselta. Päivän erikoista ei löytynyt listalta, joten mielenkiinnosta tilasin salaatin, jossa oli mm. kookoshaloumia, kvinoaa ja pestoa. Maukasta, mutta hieman hampaisiin tarttuvaa.


Jos ei halua syödä aamuisin hostellin tarjoamaa paahtoleipä/muro aamiaista kannattaa valita smoothiebowl, johon on surautettu mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, banaania, taatelia, minttua ja kookosmaitoa. Jos kulhollisen jälkeen vatsassa on vielä tilaa, niin Vegan Inspiratsioonin vitriini pullistelee herkullisia kakkuja, joiden kyytipojaksi voi hörppiä cappuccinon soijamaidolla.

 

 Kivi Paper Käärid

Telliskiven alue on yksi suosikeistani sen boheemin ilmapiirin takia. Alue toimiikin Tallinan luovuuden keskuksena, joka tarjoaa työtiloja, ravintoloita ja kahviloita persoonallisesta tyylistä pitäville. Mainio tunnelma syntyy päällekkäin pinotuista konteista, vanhoista junan vaunuista ideoidusta baarista, kauppahallista, seinämaalauksista, kuormalavoista ja koristevalonauhoista.

Kiertelimme aikamme aluetta ja suuntasimme lopulta nälkäisinä Kivi, Paper, Käärid -ravintolaan lounastamaan. Ravintolassa kävi kuhina ja oli hyvä, että olimme tehneet varauksen. Ruoka oli konstailematonta ja maukasta ja ilmapiiri sopivasti rock.

Salt

Yritän miettiä, mitä kertoisin kokemuksestani pienessä Saltissa. Ensimmäisenä tulee vain mieleen, ETTÄ SIELLÄ OLI IHAN HIRVEÄ METELI!

Pieni huone pullisteli viinilaseja kilisteleviä asiakkaita, lämpötila hivuttautui illan mittaa korkealle, tarjoilijat käyskentelivät pöydästä toiseen adrenaliinia veressään, kokit pilkkoivat hikikarpalot otsallaan parin metrin päässä meistä avokeittiössään, korttimaksupääte sijaitsi noin 15 cm päässä Kartanlukijani käsivarresta ja musiikkivehkeiden volyyminapit olivat vain hipaisun päässä. Pöytämme oli niin pieni, että pelkäsin kaatavani sen, jos liikahdan.

Haku

Kun edellisenä iltana olin menettää tärykalvoni Saltissa, niin seuraavana sain nauttia Japanilaisesta seesteisyydestä, vähäeleisyydestä ja kauneudesta. Hakun omistaa japanilainen mies ja hänen virolainen vaimonsa. Vaimon tarjoillessa hillitysti kimonoon pukeutuneena mies loihtii keittiössä perinteisiä japanilaisia aterioita, joista on vaikea olla pitämättä. Paahdettua ohra-seesamsiemen teetä, sushia, sashimia, vihreästä teestä tehtyä jäätelöä ja perinteistä matcha teestä tehtyä jälkiruokaa.


Kaiken syömisen vastapainona kävelimme paljon ympäri kaupunkia ja olin häkeltynyt nähdessäni, kuinka luovasti Tallinnaa on rakennettu sitten neuvostoaikojen. En ole missään muussa kaupungissa törmännyt vastaavaan vanhan ja uuden yhdistelemiseen. Vanhaa ajan patinoimaa tiilipintaa ja kylmää terästä ja lasia mitä erikoisimmilla tavoilla toisiinsa liitettyinä.

Keskustan tuntumassa uusista kerrostaloalueista on saatu houkuttelevia pienillä pirteillä yksityiskohdilla. Ulokkeita, symmetrian sotkemista ja tavallisesta poikkeavia materiaaleja.

Kauniit ympäristöt inspiroivat. Arvostan kaupunkisuunnittelua, jossa keskiöön nostetaan kaupunkilaisten viihtyvyys.


Tallinnan vanha kaupunki on uskomattoman kaunis eikä ole ihme, etten ole kaupungista aiemmin muuta nähnytkään. Mukulakivikaduilla on unelias tunnelma ihmisten askeltaessa verkkaisesti eteenpäin ja alueella saisi vietettyä helposti monta päivää.

Kaupunki tarjoaa toki paljon nähtävyyksiä ja museoita, mutta minulle riitti tällä kertaa mukulakivikadut, Telliskiven ja Rottermanin alueet, persoonalliset talot, maittava ruoka ja Kartanlukijani seura.