
Vuoren kärki raapi pilven pohjaa ja myrskytuuli tarttui auton kylkiin ja heilutti pyörillä kulkevaa kotiamme, kun ajoimme isäni ja pikkuveljeni kanssa Lofoottien mutkaisia teitä. Syyskuun alku ei ollut kelien puolesta otollisinta aikaa tutustua Norjan luontoon, mutta onneksi asuntoauto piti meidät kuivina ja lämpiminä, vaikkakin kerran olimme varmoja, että myrskytuuli puhaltaa meidät Kleppstadin edustan suurelta sillalta alas hyytävään mereen.

Myrskyistä ja sateista huolimatta maisemat ovat Lofoottien eteläosissa henkeäsalpaavan kauniita!
Viikon aikana leirintäalueilla vierailu on välttämätön paha, sillä asuntoauto vaatii huoltotoimenpiteitä. On tyhjennettävä huussi ja likavesisäiliö ja täytettävä puhdasvesivarastot ja välillä on myös aiheellista kuurata matkalaiset puhtaiksi. Vaikka sähkötolpan päässä saimmekin nauttia mikron tuomasta helppoudesta ja ladata elektroniikkaa, nautin silti eniten leiriytymisestä luonnonhelmassa. Siinä on jotain taianomaista ja rentouttavaa.
Muuta rentouttavaa tällä matkalla ei sitten ollutkaan.
Viikko jatkuvassa liikkeessä oli uuvuttavaa. Ajoimme joka päivä uuteen kohteeseen ja jatkoimme aamulla aikaisin matkaa. En tiedä minne meillä oli kiire. (Ehkä kokemaan liian paljon liian lyhyessä ajassa, vaikka olimme yhdessä yrittäneet suunnitella realistisen aikataulun.) Asuntoauton moottori alkoi jylistä varhain aamulla, jopa kesken hampaiden pesuani.
Ilmassa oli hoputtamisen tuntua.
Tajusin, että olen tehnyt omalle tyttärelleni paljon samaa ollessamme matkalla. Hoputan aamupalalle ja sitten patistan aktiviteetteihin, uimaan, patikoimaan, syömään. Milloin minnekkin. Miksi me vanhemmat hoputamme usein lapsiamme lomalla? Tajusin Norjassa, että on todella tärkeää, että kaikkien rytmi otetaan huomioon. Enkä tarkoita uniryhmiä vaan sellaista syvempää matkatahtia. Vaikka matkaseurue heräisi luontaisesti samaan aikaan voi olla suuria eroja siinä, milloin kukainenkin on valmis päivän koitoksiin. Viipyilevässä mielentilassa oleva voi haluta tuijotella meren rantaa ja innostunut ja energinen taas haluta heti ryhtyä päivän aktiviteetteihin. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa matkustaa, mutta erilaisten matkarytmien yhteensovittaminen voi olla joskus todella haastavaa.
Ulkona satoi melkein joka päivä ja minusta tuntui välillä, että harmaat pilvet seurasivat minua myös asuntoauton ahtaisiin neliöihin. Olisin tarvinnut enemmän aikaa hengitellä ja olla itsekseni.
Missä on Lofoottien kauneimmat osat?
Minä sanoisin, että Napp -nimisen kylän eteläpuolella Lofootit tarjoilevat parastaan. Kylät ennen Å:ta muodostavat idyllisen kylien ketjun, jonka kapea ja mutkainen tie sitoo yhteen. Katsoessa pieniä puutaloja voi kuvitella, kuinka norjalainen kalastaja istuu valkoisessa talossaan odottaen seuraavaa kalareissua. Odotelleessaan hän ihailee terävä kärkistä vuorta, joka kohoaa heti takapihalla pyykkinarujen takana.
Bø, Hamnøya, Tind, Sørvågen...Lista idyllisistä ja näkemisen arvoisista kylistä on pitkä. Kauniiden kylien lisäksi suosittelen ehdottomasti Hauklandia ja sen hienohiekkaisia rantoja. Siellä voi leiriytyä, uida ja patikoida. No, syyskuussa ei voi uida, mutta ehkä kesäkuukausina.
Yksi upea kohta reitillä tulee, kun ajelee kohti Flakstadveien ja Skjelfjordveien risteystä. Massiivinen vuori kohoaa uhmakkaana tien päässä ja näyttää siltä, kuin se haukkaisi tien sisuksiinsa.
Lofoottien lisäksi vierailimme Andøy:n lammassaarella, jonka pääkaupunki Andenes tunnetaan valassafareistaan. Ajelimme keskellä vuorten syleilemää laakeaa erämaata ja maisema tuntui hyvin tasaiselta ja avaralta Lofoottien jälkeen. Täällä pitää varoa lampaita sekä myös niitä varten rakennettuja sähköesteitä, jotka rajoittavan eläinten kulkua, mutta päästävät autot kulkemaan vapaasti. En kokeilisi ylitystä jalan tai pyörällä.
Löysimme kauniin rannan tuntumasta Stave Camping -leirintäalueen, jonne päätimme jäädä yhdeksi yöksi. Meidän lisäksi leirintäalueella oli vain kourallinen muita ja vuoret kumpuilivat rauhoittavasti horisontissa. Leiriydyimme lounasaikaan, grillasimme yhdessä makkaraa ja joimme kahvit raikkaassa syyssäässä. Siellä koin rentoutuvani, kun pääsin hieman asettumaan, kävelemään rannalle ja tekemään lyhyen patikkaretken viereisen vuoren rinteille takoituksena päästä näkemään Høyvikan ranta. Aivan sinne asti en päässyt, koska hukkasin polun ja tuuli tahtoi sotkea tasapainoni. Näin kuitenkin rannan etäältä ja lähdin tyytyväisenä laskeutumaan takaisin alas.
Kehottaisin sinua siis kasaamaan itsellesi retkikunnan rakkaimmistasi ja ajamaan Å:hon ja löytämään matkanvarrelta omat suosikkisi.
Jos olet jo kokenut Lofoottien taian, kuulisin mielelläni mitkä olivat omat suosikkisi?
LUE LISÄÄ LOFOOTEISTA:
Lofooteista saat enemmän tietoa lukemalla Kerran elämässä-blogin oppaan täältä ja upeita kuvia ja kohdevinkkejä voi käydä katsomassa Sara Ticklen blogista täältä.
Voi mikä kaipuu tuli Lofooteille näitä kuvia katsellessa! <3 Meillä sattui aurinkoiset säät muutama vuosi sitten reissatessa siellä, mutta on tuossa pilvisessä säässä oma tunnelmansa myös. Upeita kuvia!!
VastaaPoistaPilvisäässä on tosiaan oma hohtonsa, mutta ehkä olisi tullut oltua enemmän ulkona, jos ei olisi satanut niin paljon. Toivottavasti aurinko paistaa sitten, jos joskus suuntaan Lofooteille uudelleen.
PoistaNiin kauniita kuvia! Dramaattisia ja sumuisia. :) Lofootit on vielä näkemättä, mutta enköhän minäkin sinne vielä joskus eksy. Tuo matkaseurueen tuntemus on kyllä tärkeää. Luulen, että ainut ihminen maailmassa joka minun tahtiani kestää on veljeni. :D
VastaaPoistaKiitos Sandra :) Mun parasta matkaseuraa on oma mies tai sitten pelkkä oma seurani. Silloin ei tule rytmihäiriöitä ja matka sujuu mutkattomasti.
PoistaKauniita kuvia ja hyvää pohdintaa toisten matkarytmin kunnioittamisesta. Ja se, että kaikki ei mene ihan täydellisesti nappiin matkakavereiden kanssa ei tarkoita että yhteinen reissu olisi mennyt pilalle, päinvastoin, silloin vaan on oppinut jotain itsestä ja muista.
VastaaPoistaTämä on niin totta! Ei tämä matka mennyt pilalle, vaikka siinä oli ajoittaista harmautta havaittavissa. Ensi kerralla näistä asioista täytyy puhua enemmän ennen matkaa.
PoistaLofootit ovat kyllä uskomattoman kauniin näköinen paikka kuvista päätellen ja varmasti vielä kauniimpi kun sen pääsee kokemaan itse! Pistän sormet ja varpaat ristiin, että oma matkani Lofooteille onnistuu ensi vuoden puolella! :)
VastaaPoistaItse olin marraskuussa ensimmäistä kertaa matkalla isäni ja pikkuveljeni kanssa, mikä oli toisaalta todella ihanaa vaikka kaikki ei aina ihan putkeen mennytkään... :D
Voi ei, sullakin samoja kokemuksia isän ja veljen kanssa matkailusta :) Heh! Lofooteilla on kyllä luvattoman kauniita paikkoja ja suosittelen, että varaatte aikaa maisemien ahmimiseen.
PoistaLofootit on tosiaan ehkä parempi kohde kesällä, joskin silloin on enemmän ihmisiä liikkeellä. Ja nähtävää ja koettavaa tuolla riittää, joten etenkin viikon reissut, jotka alkavat ajamalla autolla Suomen ja Ruotsin läpi ovat kyllä Lofoottien osalta tuhoon tuomittuja :-) Me valitsimme lennot Bodohon, auto alle vasta sieltä ja käytimme viikon kokonaan Lofooteilla, emmekä edes ajaneet noin kauas pohjoiseen kuin te. Viimeksi olen Lofooteille "palannut" katsomalla Areenasta sarjan Twin, jonka tarina on vähän outo, mutta maisemien osalta oli kiva palata muistoissa vaikka Unstadin rannalle, jossa mekin kävimme.
VastaaPoistaViikko oli kyllä ihan liian lyhyt aika ja vaikka puhuimme Suomessa, että voidaan ajella fiiliksen mukaan eikä edes tarvitse mennä joka paikkaan, niin silti suoritimme Lofootteja pakonomaisesti. Kiitos sarjavinkistä. Käyn kurkkaamassa miltä Twin näyttää.
PoistaHyvää pohdintaa erilaisista matkarytmeistä. Myönnän kuuluvani hopottajien koulukuntaan :) Jos matkaseurueessa on muita eri rytmisiä, huomaan ärsyyntyväni. Haluaisin päästä näkemään ja kokemaan, kun muut vielä lojuvat peiton alla. Mutta liiasta kiireestä en kuitenkaan pidä. Aamulla haluaisin vaan päästä reippaasti liikkeelle. Illalla kaipaan omaa rauhaa ja silloin meren tai vuorten tuijottelu on parasta.
VastaaPoistaEhkä tärkeintä olisi, että vaikka erirytmiset ovat keskenään reissussa, niin kunnioitetaan kaikkien rytmiä ja toiveita. Aamuuninen voi vaikka liittyä joukon jatkoksi sitten myöhemmin ja se, joka herää aikaisin, voi vaikka yksin lähteä kävelylle ja aamupalalle.
PoistaOlin äitin kanssa Kreikassa pari vuotta sitten ja matkakumppani tuppaa herätä joka aamu jo viiden kieppeillä, kun taas ite olisin voinut nukkua kasiin tai ysiin. Äiti sitten kolisteli huoneessa ja joskus toi aamupalan huoneeseen, että heräisin jo minäkin :D Olihan se viikko vähän erilainen reissu, kun mihin olin soolomatkoillani tottunut, mutta kyllä se silti ihan hyvin meni. Loppuviikosta tosin ehdotin, että äiti menee rannalle ottamaan aurinkoa ja minä lähden yksinäni tuijottelemaan autiota merta ja kiertämään ortodoksisissa kirkoissa. Vaikka meillä onkin erilaiset rytmit ja intressit, niin kyllä mä lähtisin silti uudelleen rakkaan äitin kanssa matkalle <3 Ei se ole kuitenkaan kun se viikko, ja siitä ehtii kertymään ihania yhteisiä muistoja.
VastaaPoistaNyt syksyllä tein maata pitkin matkan Eurooppaan ja ahnehdin ihan liikaa kohteita lyhyelle ajalle. Olin reissun loppuvaiheessa ihan lopen uupunut ja kyllästynyt koko matkaan ja halusin vain kotiin. Päivä tai kaksi on ihan liian lyhyt aika viettää, jos listalla on kymmenen maata putkeen.. Mutta vahingosta viisastuneena on seuraavalla kerralla fiksumpi!
Sun Euroopan turnee kyllä kuulostaa aika hektiseltä :) Näistä oppii aina ja sitten seuraavalla kerralla osaa suunnitella paremmin. Voi ei sun äitiä, kun herätti sut joka aamu kolistelulla! Hyvä, että saitte kuitenkin jotenkin aikatauluasiat soviteltua.
PoistaEnsin ajattelin, että onpas tosiaan ollut harmaata. Sitten hokasin, että minulla on kursori kuvien päällä ja se tekee kuvat vielä harmaammiksi.. ha ha. Kaunista on ollut säästä huolimatta. Meillä taitaa olla vähän samaa meininkiä tuon kiireen suhteen perheessä. Onkohan se paikallinen tapa, onko perheesikin Kokkolasta? Minun perhe tuli tänne Kaliforniaan ja rantatielläkään ei voitu pysähdellä kun piti päästä äkkiä perille. Oikeasti ei ollut mitään kiirettä ja ajatus rantatiestä on juuri se, että nähdään se tie ja sen maisemat.
VastaaPoistaEmme ole alun perin Kokkolasta, mutta voihan olla, että on paikallisia eroja siinä kuinka hätäisiä ihmiset ovat. Apua! Juurikin tuo rantatie olisi se mielettömin juttu. Pysähdellä viipyilevästi ja nauttia maisemista. Kyllä matkustaminen on sitten joskus haastavaa! :)
PoistaUpeita kuvia, kyllä kaikkien reissaajien matkakertomukset ovat saaneet aikaiseksi aika kovan Lofoot-kuumeen.
VastaaPoistaJa hyvää pohdintaa matkustamisen rytmistä: juuri tuon vuoksi matkustan vain hyvin harvassa ja vieläkin tarkemmin valitussa seurassa, koska lomalla ja tien päällä en kestäisi toisten kuhnailua tai kuumottamista. Oma rytminihän on täydellinen ;).
Mukavaa, että tykkäsit kuvista. Juu, oma rytmihän on tietenkin täydellinen. Ei liian aikaisia herätyksiä, muttei myöskään puolille päiville nukkumista :) Heh!
PoistaIhanat lofootit!! 2018 elokuussa kävin siskontytön kanssa nopsan, 5 päivän telttailureissun siellä suunnalla ja ensi kesänä toivottavasti päästään takaisin miehen ja meidän amerikan vieraan kanssa. Haaveena olis päästä viikinkifestareille elokuun alussa!
VastaaPoistaMulla eniten iski tuolla just Å, sekä ihana pieni Unstadin kylä.
Viikinkifestarit kuulostavat mielenkiintoisilta. Ajettiin sen ison viikinkimuseon ohi ja ajattelin, että siellä näyttelyssä olisi kiva käydä seuraavalla Norjan vierailulla. Jos sellainen vielä tulee. Å oli kyllä helmi. Siellä asuvilla on hieman erilaiset maisemat aamupalapöydästä.
PoistaTodella upeita kuvia Lofooteilta! Lofootit on meilläkin ehdottomasti haavelistalla, vaikka toistaiseksi tie onkin aina vienyt jonnekin muualle.
VastaaPoistaKiitos Mikko! Yleensä tie vie meilläkin lämpöisemmille vesille, mutta olen kyllä iloinen, että pääsin Lofooteille vaikka keli olikin hieman kolea.
PoistaKiitos, että jaoit tällaisen informatiivisen blogin. Pidän todella viestistäsi!
VastaaPoista